Taivas on rajana tässä unelmoinnissa. Haaveilen nyt asiaa joka mahdollisesti toteutumassa. Jos se ei toteudu, se on voi voi. Syyt on vain keksittyjä jos tämä ei onnistu. Niin ainakin uskon. Kyllä tämä järjestyy. Ja jos järjestyy, minulle taitaa muuttaa kämppis tähän huoneeseen. Enää ei tarvitse olla yksin huoneessa. Nimittäin kyselin jo että olisiko kaikille ok, jos ottaisin käärmeen. Kuningaspython olisi uusi huonekaverini. Olen vain liian eläinhullu elääkseni ilman lemmikkiä. Ja uskon että käärme auttaisi minua, kasaamaan mieleni rippeet ja kuntoutumaan kunnolla. Kuntoutumaan siihen kuntoon että voisin joku päivä omistaa koiran.
Käärmeet. Eläimet joita harva rakastaa, voisi olla hyvä lemmikki kuntoutuskotiin. Se ei allergisoi. Se ei reagoi ääniin. Lista on pitkä. Olen vain menettänyt sydämeni noille madoille eli käärmeille.
Tämä olkoon tarinani siitä miten korjaan mieleni sirpaleet yhdeksi kokonaisuudeksi, apunani toimii lemmikkieläimet. Ihmisiäkin saattaa olla mukana.
